1.12.2019 voimaan tulleen lapsen elatuksesta annetun lain 4 §:n mukaan vanhempi voidaan velvoittaa suorittamaan lapselle elatusapua, jos:
1) hän ei muulla tavoin huolehdi lapsen elatuksesta;
2) lapsi ei asu pysyvästi hänen luonaan; tai
3) lapsi asuu vuorotellen hänen ja toisen vanhempansa tai muun huoltajansa luona.
Ko. elatuslain säännös selventää sitä, että lapselle voidaan vahvistaa suoritettavaksi elatusapua myös silloin, kun lapsi asuu vuorotellen kummankin vanhemman luona.
Vuoroasumisella tarkoitetaan lainsäätäjän mukaan tilannetta, jossa lapsi viettää vähintään 40 prosenttia kalenterivuodesta kummankin vanhempansa luona lomakaudet ja juhlapyhät mukaan lukien (HE 88/2018). Oikeusministeriön elatusavun suuruuden arvioimiseksi antaman ohjeen (Julkaisu 2007:2) mukaan luonapitovähennyksen suuruus on enimmillään 66 euroa kuukaudessa (13-17-vuotias lapsi), mikäli luonapidon määrä on keskimäärin 13-15 yötä kuukaudessa. Ohjeessa esitetyt luonapitovähennyksen euromäärät perustuvat siihen, että tapaava vanhempi vastaa luonapidon aikana ainoastaan lapsen välttämättömistä elinkustannuksista.
Korkein oikeus on käsitellyt vuoroasumisen vaikutusta ennakkopäätöksessään KKO:2010:38. Korkein oikeus totesi, että lapsen elatustarvetta laskettaessa otetaan huomioon osuus lähivanhemman asumiskustannuksista. KKO:n mielestä vuoroasumistapauksessa tätä voidaan pitää etävanhemman kannalta yksipuolisena, koska myös hänen on järjestettävä asumisolonsa sellaisiksi, että lapsi voi asua hänen luonaan ja lähtökohtaisesti vielä suunnilleen samantasoisesti kuin lähivanhemman luona.
Korkein oikeus totesi edelleen, että kun kysymys on vuoroasumisesta, näin suppeaa luonapitovähennystä voidaan arvostella, koska olosuhteista johtuu, että myös etävanhempi usein joutuu vastaamaan muistakin kuin välttämättömistä elinkustannuksista. Jos vanhemmat eivät ole päässeet kustannuksien jakamisesta sopimukseen, etävanhemman on kuitenkin ratkaisusta KKO 2001:140 ilmenevän periaatteen mukaisesti näytettävä, että hän on tosiasiassa vastannut muistakin kuin lapsen välttämättömistä elinkustannuksista.
Tapauksessa KKO:2010:38 vanhempien elatuskyky oli yhtä suuri. Äiti oli vastannut lapsen iltapäivähoito-, terveydenhoito-, harrastus- ja vaatekustannuksista eikä isä ollut näyttänyt, että hän osaksikaan olisi vastannut näistä kustannuksista. Näin ollen korkein oikeus katsoi, että pelkästään sillä perusteella, että lapsi asui yhtä paljon kummankin vanhemman luona, isää ei ollut syytä vapauttaa suorittamasta elatusapua.
Hallituksen esityksen (HE 88/2018, hallituksen esitys eduskunnalle laiksi lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi) mukaan vuoroasumistilanteissa lapselle voidaan vahvistaa suoritettavaksi elatusapua esimerkiksi silloin, kun toisella vanhemmalla on parempi elatuskyky kuin toisella. Se vanhempi, jolla on suurempi elatuskyky, voidaan siten velvoittaa suorittamaan lapselle elatusapua, vaikka kumpikin vanhempi vuorollaan huolehtisi lapsen jokapäiväisestä elatuksesta yhtä laajasti ja he muutenkin suorittaisivat yhtä suuren osuuden lapsen elatuksesta aiheutuvista kustannuksista.
Mikäli toinen vanhemmista ei ole vähävarainen ja molemmat vanhemmat osallistuvat lapsen kustannusten kattamiseen, voidaan lähtökohtana pitää sitä, että elatusapua ei suoriteta. Vuoroasuminen ei kuitenkaan aina tarkoita sitä, että elatusavun suuruus olisi nolla euroa. Merkitystä on erityisesti vanhempien elatuskykyjen suhteella. Merkitystä on myös sillä seikalla, miten vanhemmat vastaavat lapsen välttämättömien elinkustannusten ulkopuolisista menoista. Tällaisia menoja ovat esim. päivähoitomenot, erityiset terveydenhoitomenot ja harrastuskustannukset.
Mikäli elatusavun suorittamiselle on tarvetta, vuoroasumistilanteessa elatusavun suuruus voitaisiin pääsääntöisesti laskea siten, että lapsen osuutta lähivanhemman asumiskuluista ei huomioida. Lisäksi lapsen yleisistä kustannuksista tulisi vähentää puolet ruokakustannuksista. Kuluttajatutkimuskeskuksen vuonna 2018 julkaiseman tutkimuksen (Anna-Riitta Lehtinen & Kristiina Aalto, Mitä eläminen maksaa? Kohtuullisen minimin viitebudjettien päivitys vuodelle 2018, Valtiotieteellisen tiedekunnan julkaisuja 2018:101, s. 78) mukaan esimerkiksi 7-12 vuotiaiden tyttöjen ruokamenot ovat 183 euroa ja poikien 209 euroa kuukaudessa. Mikäli ns. lähivanhempi vastaa lapsen vaatehankinnoista sekä erityismenoista kuten esim. päivähoitokuluista tai harrastusmenoista, lapsen elatustarpeessa huomioidaan em. kustannukset.
Esimerkki 10-vuotiaan tytön elatustarpeen laskemisesta:
| Yleiset kustannukset | 265 (357-92) |
| Erityisen harrastuksen kustannukset | 50 |
| - Lapsilisä | 95 |
| Lapsen elatuksen tarve | 220 e/kk |
Esimerkkilaskelmassa vanhemmat eivät ole sopineet kustannusten jakamisesta ja hankinnoista, joten elatusapua maksava vanhempi vastaa lapsen elatuksesta vain luonapidolla. Huomattakoon, että tuomioistuin ei voi määrätä kustannusten jaosta vanhempien kesken.
Janne Kangas
asianajaja
